Tahdon tänään kirjoittaa itselleni tärkeästä aiheesta, nimittäin sivistyksestä. Monet luulevat että koirana oleminen tulee jotenkin luonnostaan, eikä minkäänlaisia henkisiä tai fyysisiä harjoitteita vaadita. Mutta ei, näin luulevat ovat väärässä.
Koiran sivistys on monenlaista. Tulee tuntea erilaiset nappularuuat, maasta löydetyn ruuan gourmet-osasto, puruluiden suuri valikoima sekä erilaisten herkkujen olemus. On kyllä totta, että kulinaristiksi maistelen syötäviäni melko vähän ja hotkaisen ne aika nopsaan, mutta osaan silti arvostaa hyvää juustoa tai nakinpalaa. Olen myös niin sivistynyt, että syön aina lautaseni tyhjäksi ja välillä toistenkin lautaset jos tarve vaatii.
Laajan ruokatuntemuksen lisäksi koiraeläimen sivistykseen kuuluu erilaiset leikit ja riehumisen taito. Palloa pitää osata arvostaa ja kuljettaa juuri oikein. Mikä tahansa lelu ei sivistyneelle koiralle kelpaa vaan rajoitan intoni muutamaan valikoituun vinkuleluun. Niistä yksi on kylläkin kissoille suunniteltu, mutta sivistynyt eläin ei ole ennakkoluuloinen lelujensa suhteen.
Avarakatseisesti tulen toimeen myös kaikkien kaksijalkaisten kanssa. Osaan seurustella kaikenikäisten ja kokoisten kanssa. Näen ihmisissä aina heidän parhaat puolensa. Pienien ihmisten naamat on mukava nuolla ja suurempien ihmisten parhaat puolet saattavat olla esimerkiksi heidän maukkaat jalkansa. Olen erittäin sosiaalinen ja avoin uusille tuttavuuksille.
Eli näillä tavoin ilmenee koiran sivistys. Ihmisillä taitaa olla jotakin papereita joilla ne ilmaisevat sivistyksensä ja meilläkin toinen ihminen hankki jonkin tällaisen paperin viime lauantaina. Hirveä hässäkkä siitä ainakin saatiin. Me koiraeläimet pidämme vähän matalampaa profiilia sivistyineisyytemme suhteen ja sen voi vain henkiä meidät kohdatessaan. Se on meidän korviemme asennoissa, hännän vispauksessa ja kauniissa silmissämme.
Ja niin, olen minäkin joskus kirjoja lukenut...
Mutta hyvää Juhannusta kaikille. Olkaapa sivistyneesti!
Satsuma
[ lisää kommentti ] ( 10 views ) | permalink |
( 3 / 47 )Moi,
Muutama viikko sitten minut vietiin eläinlääkärille hammaskiven poistoon, mutta lääkäri kurkkasi kerran suuhuni ja sanoi ettei näin hienoa kalustoa tarvitse putsata. Tämän olisin osannut sanoa itsekin, ilman 38 euron toimistomaksua, mutta kukapa minulta mitään kysyisi. Ok, voi olla että henki mulla välillä vähän haisee ja takahampaat ovat kellertyneet, mutta se nyt on sellaista. Koiran henki se haisee koiran hengelle, eikä millekään kukkasille. Tietty näin kesäisin henkeä voi raikastaa mm.ihanilla linnun jätöksillä. Jotenkin vaikuttaa siltä, että ihmiset eivät oikein ymmärrä tuota tapaa tosin.
Jouduin kuitenkin plaque-off kuurille, jonka pitäis vähentää (jo muutenkin siis tosi vähäistä) hammaskiveä ja raikastaa (jo mielestäni ihan tarpeeksi raikasta) hengitystäni. Laitankin tähän oheen kuvan, nyt kun olen tuon taidon oppinut, josta hieno purukalutoni näkyy. Eikös tuo nyt ole ensiluokkaisen koiraeläimen ensiluokkainen hammasrivistö? Hä?
Lumin näin muuten eilen. Se oli pieni ja aika valkoinen. En kyllä ymmärrä mitä ne kaikki ihmiset sitä hössöttää. Mulla ei ainakaan ole mitään hoivaviettiä, joten en jaksanut sitä kauheesti ihmetellä. Ennemmin olisin leikkinyt sen leluilla - varsinkin sellaisella vaaleanpunaisella pitkulakoiralla. Vaan annettiinko mulle sen leluja - eipä annettu. Kuulemma rikon ne. Daaah, tietty, eikös lelut kuulukin rikkoa? Mitä niillä sitten muka tekee...?
Kesäterkuin,
Satsuma
[ 1 kommentti ] ( 29 views ) | permalink |
( 3.1 / 63 )Moi,
Laitan tähän oheen kuvan kaveristani Remusta, jonka kanssa riekumme Hannunniitun lammashaassa toisinaan. Remu on nuori staffi, jolla on paljon energiaa ja suuri hymy. Jos ottaisin poikaystävän niin ehkä atleettinen Remu vois käydä mulle. Mutta pysyttelen kuitenkin sinkkuna, koska olen kuullut, että miehistä voi olla kaikenlaista harmia. Sitäpaitsi lelujen ja varsinkaan ruuan jakaminen ei kuulu mun luonteeseen.
Eilen kävin lenkillä ja toin otsassani pari salamatkustajaa sisälle. Punkkipenteleet olivat kiinnittyneet kauniiseen naamaani. Onneksi ihminen rohkaisi itsensä ja nyppi ne pinseteillä pois, vaikka mä tiedän kuinka se noita öttiäisiä kammoaa. Laitettiin taas niskaan sellaista tököttiä, joiden pitäis ainakin legendan mukaan estää punkkeja ottamasta kyytiä olemukseni missään osassa.
Viikonloppuna olin hoidossa paikassa jossa tapasin uuden ihanuuden. Nimittäin keltaisen naamapallon. Se saattaa hyvinkin olla yhtä ihana kuin vihreä naamapallo, en osaa päättää. Uskon että olen naamapallojen suhteen melkoisen värisokea. Se on vissiin sen Lumin joka tulee ihan pian omaan kotiin. Olen vähän kade, aika hieno pallo oli.
Terkuin, Satsuma - sinkku ja punkiton
[ 3 comments ] ( 55 views ) | permalink |
( 3 / 61 )Näin on pitänyt huomata. Aina kun unohdan muiden koiraeläinten ja kissojen olemassaolon, jokin muistuttaa etten olekaan ainoa eläin. Usein toivoisin, että olisin. Saisin kaikki herkut ja huomion kaikilta ihmisiltä. Mutta sitten minut palauttaa takaisin maanpinnalle joku onneton koditon ilman omaa ihmistä, joka valtaa meidän kämpän tai osan siitä ja vie ison palan huomiostani. Tällä hetkellä hoidossa on Manna-kissa, joka etsii kotia Dewi Ry:n kautta. Se on aika lailla villi eikä tahdo olla mun kaveri. Sillä onkin oma huone ja ovi kiinni kuin teinillä joka murjottaa maailman pahuutta. Kuitenkin ihmiset vievät sille ruokaa ja koittavat lepytellä sitä. Kissanruoka tuoksuu aivan taivaalliselle ja maistaisin sitä mielelläni, mutta minun ei anneta. Toisaalta olen huomannut, että kissaa ei viedä ollenkaan ulos vaan se käy sisävessassa. Varmaan melko tylsää. Meinaan ei pääse haistelemaan hajuja ja haukkumaan oravia ollenkaan. Eli vaikka kissanruoka voisi maistua, taida pysytellä muuten koiramaisessa elämässä.
Toinen kaveri joka kuulemma pukkaa lähiperheeseen on Lumi russelinpentu jolla siis on jo oma blogigin samoilla vilukko.net- sivuilla. Siitä tullee ilmeisesti jonkinlainen serkku mulle. Katsoin blogista sen kuvia ja arvioin uhan henkilökohtaiselle huomiolle olevan melko suuri. Se siis on pentu ja tietenkin se on söpö. Epäreilua kilpailua sanon minä. Olin minäkin joskus pentu ja aivan sairaan söpö- katsokaa vaikka ekojen gallerioiden kuvista. Toisaalta kaveri on tosi pieni, joten luulen pystyväni pitämään sen söpöydestä huolimatta ruodussa. Onhan minulla kuitenkin ehkä koirista suurin ego. Kai se kaveri voi olla kivakin...katsotaan.
Kiva kun Zorro oli kommentoinut mun juttua, lisää kommentteja kaivataan! Ihmiset - eläimet - hoi!
T: Maailman ainoa koira
[ 3 comments ] ( 60 views ) | permalink | tekstiin liittyvä linkki |
( 2.9 / 71 )Pohjoisen reissu oli ja meni ja pidin kaikista matkakohteistamme. Pohjanmaalla sain runsaasti herkkuja useilta ihmisiltä, makkaraa (puolikas HK:n sininen) ja maksalaatikkoa näin muutamia mainitakseni. Lapissa ihminen oli tylsä ja makasi sohvalla muka kipeänä, joka rajoitti ulkoilujani vähän. Juttelin kuitenkin pitkät pätkät pihalta käsin kylän koirien kanssa.
Mutta takaisin tänne länsirannikolle: kukkaa pukkaa... ja kevään tuoksut ovat vääjäämättä nenussa. Kävin jo kahlaamassa talviturkista puolet (alapuolen) Jaaninojassa ja möyrin tuoreella nurtsilla. Eli kevätmeininkiä meillä.
Kuulin eilen kun toinen ihminen sanoi toiselle, ettei mun elämässä muka tapahdu mitään blogittamisen aiheeksi sopivaa. Siis ilmeisesti mä olen sen mielestä tylsä. Itsehän ne mut tänne jättää päiviksi sisälle kökkimään! Onneksi toinen ihminen on paljon tarkkaavaisempi ja huomasi elämässäni vaikka mitä jännää. Eilen esim. sain palan Satsumaa eli kaimaani. Ensimmäine pala oli maukas, mutta toinen aivan uskomattoman kitkerä. Mietinkin siis pitkään miten Satsumassa voi olla näin monta puolta. Kitkerän palan liiskasin mielenosoituksellisesti mattoon. Sitten kuolasin saadakseni lisää paloja.
Iltapalaksi nuolin karvaisemman ihmisen ihanat kapilaat (elikäs jalat) putipuhtaaksi suurella antaumuksella. Villasukissa ja lenkkareissa muhineet miehenjalat ja niiden aromit, siinä vasta ihana herkku. En voinut pidättäytyä pelkässä nuolemissa, vaan taisin vähän koittaa järsiäkin varpaiden välejä. Sain tästä jonkinverran negatiivista palautetta. Mutta kuten arvoisat lukijat saattavat huomata, kyllä meikäläiselle sattuu ja tapahtuu.
Palaillaan,
Satsuma, karvainen kapilaanjärsijä
[ 1 kommentti ] ( 29 views ) | permalink |
( 3 / 63 )
Calendar
