Juhannus Pohjanmaalla 
Kesämoi!

Tultiin eilen illalla reissusta Pohjanmaalta. Autolla huristeltiin molempiin suuntiin ja se on aika tylsää hommaa. En osaa enää nukkua autossa niin hyvin kuin nuorempana ja en tykkää ihmisten pakottamista koirien turvavöistä. Kun yritän löytää takapenkillä sopivaa nukkumisasentoa, niin vyöt kiertyvät ympärilleni ja olo on tukala. Ihmisten pitää siis tasaisin väliajoin uudelleenasentaa turvavyöni. Kai niillä on joku tarkoitus, kun ihmiset itsekin sellaisia käyttävät.

Pohjanmaalla oli jännittävää ja minulla oli muutama ns. near-death-experience eli melko vakava tilanne. Ensinnäkin meinasin tukehtua puruluuhuni, kunnes toinen ihmisistä tuli apuun Heimlichin- otteella. Usein nappuloitakin hotkiessa vedän ruuan väärään kurkkuun, mutta siitä selviän ihan itsekin. Toistin saman tukehtumishomman seuraavana päivänä kepin kanssa Lestijärvellä. Koitan nyt varoa pitkänomaisia ruokia vähän aikaa. Ja pureskella kunnolla. Lestillä myös olin hiukan huolimaton autojen kanssa, mutta onneksi ihmiset huomasivat minun oleilevan liian lähellä autoja.

Näistä rankoista kokemuksista huolimatta viihdyin hyvin anoppilassa ja kissakaverini Andy ja Vikke olivat taas mielenkiintoisia. Andy jopa puski minua pari kertaa, joka mitä ilmeisimmin tarkoittaa kissakielellä jotain kivaa. Nöffikoirien kanssa piti vähän riehua ja koittaa saada nuori Siiri-koira kuriin roikkumalla sen korvissa ja huulissa. Ne on aika isoja tyttö kaikki kolme ja täytyy myöntää, että ajoittain ne jopa hiukan pelottavat minua. En kuitenkaan näytä sitä.

Koska nukkumiset jäi jopa matkoilla niin vähiin, olen tänään todella väsynyt. Eilen yöllä kun palasimme kotiin muistin heti että uusi leluni, oranssi mato, odottaisi minua kotona. Jälleennäkeminen oli iloinen ja vingutin matoa muutaman minuutin ennen kuin viimein nukahdin.

Väsynein terkuin,

Satsuma (ja mato (*viiih*))

[ lisää kommentti ]   |  permalink  |   ( 3.1 / 16 )
Kipuilua koivissa 
Auts!

Minullahan on todettu jo yli vuosi sitten lonkkaongelma ja niverikko. Näihin vaivoihin syön Cartivettiä ja saan toisinaan Cartrophen-piikkejä. Minua myös pidetään jatkuvalla dieetillä jotten lihoisi, koska se kuormittaa lonkkia. Suurimman osan ajasta olen aikalailla oireeton, mutta joskus riekun sen verran paljon, että saan kipuja. Tähän sitten saan kipulääkettä ja ihminen hieroo minua varovasti. Eilen oli vähän huonompi ilta pitkän lenkin jälkeen. Toivottavasti muilla teillä ei ole vastaavaa elämistä rajoittavaa ongelmaa.

Ihminen sanoo, että syy olisi paljolti kummallisessa rakenteessani. Eihän se minun syy ole, että aikaisemmat ihmiset ovat jalostaneet töppökoipisen ja pitkäselkäisen koiruuden. Olen kuitenkin ylpeä vartalostani ja sinut lyhyiden koipienikin kanssa. Jatkuva laihduttaminen ei totisesti tosin sovi corgimaisen ahneelle luonteelleni.

Seuraamme ihmisen kanssa tilannetta ja usein näen ihmisten olevan todella huolissaan minusta. Olen kuitenkin kova tyttö ja kova menemään, joten kaikenlaiset riekkumisen rajoittamiset ovat hankalia. Uiminen on kuulemma hyvää liikuntaa ja pallon kanssa pitää vähän rajoittaa. Usein huomaan että kipuja tulee pitkässä nurmikossa tai syvässä lumessa jumppaamisen jälkeen.

Minut on myös kuvattu selästä ja lonkista ja lonkkatulos oli C/C. Se tarkoittanee, että muilla on huonompiakin lonkkia. Tsemppiä kaikille lonkkaongelmaisille eläimille (ja ihmisillekin). Olennaistahan ei ole vauhdin määrä vaan laatu.

Satsuma

[ lisää kommentti ]   |  permalink  |   ( 3.1 / 20 )
Sitruunainen salaliitto 
Mitä kummaa! Jotakin salamyhkäistä ja hermostuttavaa tapahtuu aina kun huutelen pallolle innoissani tai ilmoitan vieraista. Ihmiset kutsuvat ilmoittamisiani haukkumiseksi, koska eivät selvästikään ymmärrä mitä sanon. Niinpä joskus koitan ilmaista itseni hiukan kovemmalla volyymillä ja toistan asiaani.

Tähän kohtaan on nyt tullut mutka matkaan. Sen jälkeen kun ihmiset ovat laittaneet kaulaani hienon mustan hihnan jossa on neliömäinen muovimötikkä koristeena huutojani seuraa omituinen ilmiö. Jostain, siis aivan tyhjästä, tulee suihku sitruunaa. Olen aivan ymmälläni. Tätä on tapahtunut kotona ja pallokentällä. Jopa koirapuistossa sain kärsiä sitruunaisesta salaperäisyydestä. Tämän tapahtuessa menen aivan hämilleni ja etsin suihkeen lähdettä. En ole sitä toistaiseksi löytänyt ja olenkin osin hiljentänyt huutojani.Tämä selvästi ilahduttaa ihmisiä ja pelkään että he ovat jotenkin mukana tässä salaliitossa. Olenkohan jotenkin vainoharhainen...

Muuten menee ihan kivasti. Haaveilen mökkilomasta ja koitan telepaattisesti ilmoittaa ihmisille, että kaupungista voisi poistua jonnekin kivaan paikkaan jossa voisi uida ja möyriä metsässä. Huudella en uskalla, mutta ehkä telepatia on muutenkin tehokkaampaa. Tehoja voi lisätä viisaalla katsella. Luulen että pian onnistun yrityksissäni ja pääsen esimerkiksi Kuhmoisten mökille. Sinne tosin mennään vähän pelottavalla veneellä, mutta kestän sen koska pidän paikasta. Lomia ennen olisi hyvä saada kuitenkin edellämainittu sitruunamysteeri ratkottua, jotta voin rauhassa huudella oraville ja linnuille mökillä. Paneudun asiaan koko koiruudellani ja se varmasti ratkeaa melko pian.

Mietteliäin terveisin, Satsuma



[ lisää kommentti ]   |  permalink  |   ( 3.1 / 17 )
Kissoista 
Terve,

Tahtoisin kertoa teille ihanista olennoista joita myös kissoiksi kutsutaan. Luulenkin olleeni sellainen edellisessä elämässäni, sillä tulen niin mainiosti toimeen kattimusten kanssa. Naapurissa asuvat kaverini Paavo ja Nessu, hoitopaikassa Muksis ja Nyyti ja Espoossa blondineiti Mäysti. Anoppilassakin asuu rohkeat kaverukset Andy ja Vilho, jotka aina nukkuessani uskaltavat tehdä tuttavuutta vähän lähemmin. Silloin tietysti herään ja joudun vaihtamaan paikkaa. Nukkuminen jää siis vähiin.

Mutta yhtä kaikki - kissat suorastaan rakastavat minua ja minä niitä. Kissankielen puhuminen on hiukan hankalaa ja tulkitsemme toisiamme joskus aivan pieleen. Korvien asennot ja hännän heiluminenhan ovat ihan erilaisia ja tarkoittavat eri juttuja. Tuttavallisesti häntää heilutteleva kissa on harvoin valmis ystävystymään ja minun alistumisjuttuni katsotaan usein uhkaaviksi. Kummallisia ja mielenkiintoisia nuo otukset ovat enkä millään kyllästy niiden kanssa oleiluun. Odottelenkin usein pihalla jos Pave tulisi moikkaamaan, mutta aika harvoin se pääsee ulos. Pihalla hengaileva Siru-kissa taas on vähän turhankin päällekäyvä ja pelottava. Se ei selvästi ymmärrä hyviä tarkoitusperiäni. Ihmiset ovat saaneet sen uskomaan että kissat ja koirat eivät voi tulla toimeen.

Kissat ovat mielestäni ymmärtäneet paremmin elämän olemuksen ja osaavat olla aika lungisti. Ne osaavat käyttää kuulemma sisävessaa eivätkä välttämättä vaivaannu ulos ollenkaan. Minä toisaalta tykkään merkkailla reittejäni ja lukea toisten jättämiä viestejä. Myös keppejä harvemmin on sisätiloissa, joten ulkoilu on siksikin tärkeää, että keppikiintiö pysyy hyvänä.

Kissamaisia kesäpäiviä toivotellen,

Satsuma

Ps: Pitänee muistuttaa ihmistä niiden kuvien laittamisesta. On se toisinaan sellainen laiskimus ja harapää, että hermot menee mullakin!


[ lisää kommentti ]   |  permalink  |   ( 3.5 / 26 )
Koiruus sanoi puli puli 
Kuumaaa! Kääk, onko pakko olla näin helle! Mulla on kuitenkin turkki päällä koko ajan. Kaksinkertainen jos tarkkoja ollaan. Noh onneksi olen päässyt uimaan sekä Aurajokeen, että Maskun hiekkakuopille. Maskussa yllätin ihmiset todella uimalla moneen otteeseen, eikä vaan käsipohjaa.Laittelen Johanna-tädille kuvia siitä, niin se ehkä laittaa ne tänne teidänkin nähtäväksi.

Uiminen on välillä pelottavaa. En olekaan ihan varma pääsenkö rantaan, ja silmäni meinaavat pullahtaa päästä. Kadehdin niitä koiria jotka suvereenisti kauhovat pitkin jokia ja järviä. Esimerkiksi Ada-koira oli aika hyvä uimaan. Ja Siskoni Diisa, sekin on melkoinen uimamaisteri.
Mutta jatkan harjoituksia - ne tekevät kuulemma hyvää lonkillenikin.

Toinen kesän ilouutinen on uusi suuri pallo joka on myös vihreä. Siinä ei ole naamaa, mutta sen kanssa on mahtavaa riehua. Unohdan kaiken kun näen sen. Se on aika haastavaa ja urheilullista ja käymme ihan lyhyesti potkimassa illalla kun on vähemmän kuuma. Olen tehnyt muutaman maalin ja osaan pukata päälläni ihmisen syötöstä. Pallon palauttaminen kentälle ei kyllä täysin onnistu.

Koittakaa karvakaverit jaksaa kesällä, uiskennelkaa, pyydystäkää kärpäsiä ja palloilkaa mahdollisuuksia mukaan!

Satsuma alias Aurajoen kurakuningatar ja Halisten hurjin hyökkääjä

[ lisää kommentti ]   |  permalink  |   ( 3 / 19 )

<< <Edellinen | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | Seuraava> >>