Remuamista ja muutama salamatkustaja 
tiistai, toukokuu 20, 2008, 11:11 AM
Moi,

Laitan tähän oheen kuvan kaveristani Remusta, jonka kanssa riekumme Hannunniitun lammashaassa toisinaan. Remu on nuori staffi, jolla on paljon energiaa ja suuri hymy. Jos ottaisin poikaystävän niin ehkä atleettinen Remu vois käydä mulle. Mutta pysyttelen kuitenkin sinkkuna, koska olen kuullut, että miehistä voi olla kaikenlaista harmia. Sitäpaitsi lelujen ja varsinkaan ruuan jakaminen ei kuulu mun luonteeseen.

Eilen kävin lenkillä ja toin otsassani pari salamatkustajaa sisälle. Punkkipenteleet olivat kiinnittyneet kauniiseen naamaani. Onneksi ihminen rohkaisi itsensä ja nyppi ne pinseteillä pois, vaikka mä tiedän kuinka se noita öttiäisiä kammoaa. Laitettiin taas niskaan sellaista tököttiä, joiden pitäis ainakin legendan mukaan estää punkkeja ottamasta kyytiä olemukseni missään osassa.

Viikonloppuna olin hoidossa paikassa jossa tapasin uuden ihanuuden. Nimittäin keltaisen naamapallon. Se saattaa hyvinkin olla yhtä ihana kuin vihreä naamapallo, en osaa päättää. Uskon että olen naamapallojen suhteen melkoisen värisokea. Se on vissiin sen Lumin joka tulee ihan pian omaan kotiin. Olen vähän kade, aika hieno pallo oli.

Terkuin, Satsuma - sinkku ja punkiton



[ 3 comments ] ( 55 views )   |  permalink  |   ( 3 / 61 )
Enkö olekaan maailman ainoa eläin? 
maanantai, huhtikuu 28, 2008, 04:01 PM
Näin on pitänyt huomata. Aina kun unohdan muiden koiraeläinten ja kissojen olemassaolon, jokin muistuttaa etten olekaan ainoa eläin. Usein toivoisin, että olisin. Saisin kaikki herkut ja huomion kaikilta ihmisiltä. Mutta sitten minut palauttaa takaisin maanpinnalle joku onneton koditon ilman omaa ihmistä, joka valtaa meidän kämpän tai osan siitä ja vie ison palan huomiostani. Tällä hetkellä hoidossa on Manna-kissa, joka etsii kotia Dewi Ry:n kautta. Se on aika lailla villi eikä tahdo olla mun kaveri. Sillä onkin oma huone ja ovi kiinni kuin teinillä joka murjottaa maailman pahuutta. Kuitenkin ihmiset vievät sille ruokaa ja koittavat lepytellä sitä. Kissanruoka tuoksuu aivan taivaalliselle ja maistaisin sitä mielelläni, mutta minun ei anneta. Toisaalta olen huomannut, että kissaa ei viedä ollenkaan ulos vaan se käy sisävessassa. Varmaan melko tylsää. Meinaan ei pääse haistelemaan hajuja ja haukkumaan oravia ollenkaan. Eli vaikka kissanruoka voisi maistua, taida pysytellä muuten koiramaisessa elämässä.

Toinen kaveri joka kuulemma pukkaa lähiperheeseen on Lumi russelinpentu jolla siis on jo oma blogigin samoilla vilukko.net- sivuilla. Siitä tullee ilmeisesti jonkinlainen serkku mulle. Katsoin blogista sen kuvia ja arvioin uhan henkilökohtaiselle huomiolle olevan melko suuri. Se siis on pentu ja tietenkin se on söpö. Epäreilua kilpailua sanon minä. Olin minäkin joskus pentu ja aivan sairaan söpö- katsokaa vaikka ekojen gallerioiden kuvista. Toisaalta kaveri on tosi pieni, joten luulen pystyväni pitämään sen söpöydestä huolimatta ruodussa. Onhan minulla kuitenkin ehkä koirista suurin ego. Kai se kaveri voi olla kivakin...katsotaan.

Kiva kun Zorro oli kommentoinut mun juttua, lisää kommentteja kaivataan! Ihmiset - eläimet - hoi!

T: Maailman ainoa koira



[ 3 comments ] ( 60 views )   |  permalink  |  tekstiin liittyvä linkki  |   ( 2.9 / 71 )
Mitä koiraeläimen elämässä tapahtuu? 
torstai, huhtikuu 3, 2008, 12:49 PM
Pohjoisen reissu oli ja meni ja pidin kaikista matkakohteistamme. Pohjanmaalla sain runsaasti herkkuja useilta ihmisiltä, makkaraa (puolikas HK:n sininen) ja maksalaatikkoa näin muutamia mainitakseni. Lapissa ihminen oli tylsä ja makasi sohvalla muka kipeänä, joka rajoitti ulkoilujani vähän. Juttelin kuitenkin pitkät pätkät pihalta käsin kylän koirien kanssa.

Mutta takaisin tänne länsirannikolle: kukkaa pukkaa... ja kevään tuoksut ovat vääjäämättä nenussa. Kävin jo kahlaamassa talviturkista puolet (alapuolen) Jaaninojassa ja möyrin tuoreella nurtsilla. Eli kevätmeininkiä meillä.

Kuulin eilen kun toinen ihminen sanoi toiselle, ettei mun elämässä muka tapahdu mitään blogittamisen aiheeksi sopivaa. Siis ilmeisesti mä olen sen mielestä tylsä. Itsehän ne mut tänne jättää päiviksi sisälle kökkimään! Onneksi toinen ihminen on paljon tarkkaavaisempi ja huomasi elämässäni vaikka mitä jännää. Eilen esim. sain palan Satsumaa eli kaimaani. Ensimmäine pala oli maukas, mutta toinen aivan uskomattoman kitkerä. Mietinkin siis pitkään miten Satsumassa voi olla näin monta puolta. Kitkerän palan liiskasin mielenosoituksellisesti mattoon. Sitten kuolasin saadakseni lisää paloja.

Iltapalaksi nuolin karvaisemman ihmisen ihanat kapilaat (elikäs jalat) putipuhtaaksi suurella antaumuksella. Villasukissa ja lenkkareissa muhineet miehenjalat ja niiden aromit, siinä vasta ihana herkku. En voinut pidättäytyä pelkässä nuolemissa, vaan taisin vähän koittaa järsiäkin varpaiden välejä. Sain tästä jonkinverran negatiivista palautetta. Mutta kuten arvoisat lukijat saattavat huomata, kyllä meikäläiselle sattuu ja tapahtuu.


Palaillaan,

Satsuma, karvainen kapilaanjärsijä


[ 1 kommentti ] ( 29 views )   |  permalink  |   ( 3 / 63 )
Hyvää pääsiäistä! 
keskiviikko, maaliskuu 19, 2008, 03:55 PM
Kevättalvisia terkkuja täältä Turusta vielä!

Huomenna lähdetään pohjoista kohti ihmisen kanssa junalla. Tampereen vaihto vähän ressaa, kun siellä on niin kovin paljon sakkia lomien alla. Mutta mitäpä sitä ei koiraeläin tekisi päästäkseen pohjoisen hangille. Olen yrittänyt möyriä Turun onnettomissa lumilänteissä ja se on alentavaa. Tarvitsen kunnon hangen. Lappiin mentäessä aion olla ulkona koko ajan, siis vaikka yötkin. Ja makaan lumessa ja ulvon vapautta. Jollei ala pelottamaan. Sisälle voin mennä jos saan jotain erikoisherkkuja pääsiäisen kunniaksi. Lampillakin käydään mennen tullen Siiriä ja Sylviä katsomassa ja näyttämässä kissoille kuka todella on kukin...

Oikein kivaa pääsiäislomaa kaikille ja mehän tosiaan lomailla koko kuun loppuun kun nyt sitten lähdetään.

Satsuma


[ lisää kommentti ] ( 1 view )   |  permalink  |   ( 3 / 64 )
Satsu etsii seuraa 
keskiviikko, maaliskuu 5, 2008, 01:46 PM
Hohoi uusilta kulmilta!

Nyt ollaan siis muutettu tänne Hannunniitulle päin ja etsitään koko ajan ahkerasti uusia lenkkipolkuja. Uutta lenkittäjääkin etsitään, kun Jasminille tuli niin kiireinen kevät. Terkkuja Jasminille kuitenkin ja koita jaksaa koulussa!

Lumi tuli maahan ja paikat alkoivat näyttää heti paremmilta. Lumellahan voi tehdä vaikka mitä ja mä en ainakaan saa siitä ikinä tarpeekseni. Ensinnäkin sitä voi syödä, sitten siinä voi möyriä ja sitten sitä voi vielä jahdatakin. Olen siis ihan onnessani. Nyt ihmiset, lopettakaa heti se ilmastonmuuttaminen tai mä suutun. Lunta Turkuun tulevaisuudessakin!
Tää olisi mun vaalilause jos koiria otettaisiin ehdokkaaksi.

Laihis etenee edelleen ja kylkiluita voi jo löytää meikäläisestä jos oikein etsii, mikä kuulemma on merkki laihtumisesta. Mä kyllä pidän vähän täyteläisemmistä linjoista.

Sitten vielä suru-uutisia. Yksi mun nöffikavereista - Saimi - nukutettiin ikiuneen toissapäivänä pahan nivelrikon vuoksi. Siiri-kaverilla on kuulemma kovin ikävä sitä ja varmasti Sylvilläkin, vaikkei se sitä arvokkaana rouvana niin näytä. Oikein paljon voimia mun kaikille kavereille siellä Lampilla niin koiraeläimille, kuin ihmiseläimillekin. Saimi oli ihana tyttö ja se me muistetaan aina.

T: Satsuma kertsistä.

[ lisää kommentti ] ( 4 views )   |  permalink  |   ( 3 / 75 )

<< <Edellinen | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | Seuraava> >>