Kuuntelin tuossa tuon toisen ihmisen huokailuja ja päättelin, että ihmisenä oleminen taitaa olla ajoittain aika harmillista. Ruuan eteen pitää tehdä töitä, ja asuntokaan ei maksa itseään. Joo-o, kyllä mun kohdalla vaan maksaa. Työni on näyttää nätiltä, heitellä palloa, nukkua ketarat ojossa jne... Eli suosittelen koiranelämää vaan kaikille. Se kyllä vaatii erityistä söpöyttä ja karismaa.
Tänään ihmisen ahkerasti töitä tekevä ystävä väittelee ja sitä juhlitaan. Tuollaisissa kohdissa on varmaan ihan mainiota olla ihminen, kun saa jotain aikaan. Minun aikaansaannokseni ovat aika vähäiset ja nekin kerätään pusseilla usein roskikseen. Lähetän tässä hoitatädille paljon onnea väitöstilaisuuteen ja toivottavasti saavutus tuntuu kivalta. Nyt voit vähän relata ja käydä vaikka lomilla.
Itselläni on ohjelmassa vähän tylsiä päiviä pari, kun ihminen on niin kiireinen. Toisaalta sunnuntaina mennään Paraisille möllitokoon. Eilen sain oltua paikallani ensi kertaa vaaditun kaksi minuuttia. Saas nähdä jaksanko makoilla niin pitkään kokeessa. Maanantaina lähdetään "mummolaan" Järvenpäähän. Siellä on aika mainiot olot, paljon herkkuja ja iso piha. Tanssikurssi kylläkiin jää väliin, mutta ehkä harjoittelen itsekseni peilin edessä, lauleskellen:
You shake my nerves and you rattle my brain
Too much love drives a man insane
You broke my will, But what a thrill
Goodness, gracious, great balls of fire!
[ lisää kommentti ] | permalink |
( 2.9 / 8 )Hei vaan kaikki!
Koirakin saattaa joutua välillä painiskelemaan tietokoneongelmien kanssa ja blogini on jäänyt päivittämättä. Paljon on kuitenkin ehtinyt tapahtua siitä kun viimeksi kirjoitin.
Menneenä lauantaina oli Rymättylässä paimentamassa. Olen mielestäni aikamoinen luonnonlahjakkuus siinäkin lajissa. Aluksi lampaat olivat vähän liiankin tuttavallisia, mutta muutaman harkitun kovan sanan jälkeen ne huomasivat minun olevan suurta paimensukua.
Toinen nuorempi lammaslauma oli jopa hiukan yliherkkä ja sain suurella egollani hajotettua koko katraan, vaikka tarkoitus oli liikutella niitä aitauksen päästä toiseen. Viimeisten harjoitusten aika oli jo ihan rättiväsynyt ja sitten seurailimme kuinka ammattilaiset homman hoitaa. Ohjaajan Australian kelpiet kyllä tiesivät mitä tekivät. Olisin voinut tietty auttaakin, mutta väsymyksestä johtuen tyydyin vain huutelemaan ohjeita sivusta.
Vaikka paimennus minulla verissä onkin, taidan silti tyytyä olemaan seuraneitinä. Se on vähemmän rankkaa.
Eilen oli vappukin ja ihmiset grillailivat päiväkausia. Sain onneksi omat osuuteni herkuista, vaikka piti aika lailla pyytää kun eivät huomanneet itse antaa. Pieni vieras nimeltä Eemil oli erityisen mieluinen, koska sipsit on aika helppo ottaa sen käsistä.
Tanssibiisiksi on muuten valikoitunut Great balls of Fire. Se on lyhyt ja siinä on oikea rytmi.
Satsuma
[ lisää kommentti ] | permalink |
( 3.1 / 8 )Hei vaan taasen ja kiitos kommenteista Kateille!
Jännittää vähän se huominen paimennusretki. Olen nähnyt lampaita muutaman kerran ja aika vaistomaisesti ne kerran pistin läjään, mutta huomenna mennään ihan jonkun teorian mukaan. Rymättylän märehtijät, here I come!
Mutta siitä piti kirjoittamani, että millaista on koiraeläimellä elää ihmiseläinten kanssa. Niitä on nimittäin aika haasteellista kouluttaa ja usein tulee takapakkia monen opitun tempun kanssa. Esim. pallon heittelyyn pakottaminen tökkii toisinaan. Ne eivät edes lämpiä leikkiin vaikka vähän haukkumalla patistan. Olen huomannut että ihmisiin yleensäkin toimii paremmin ns. pehmeät metodit. Surullisen ilmeen ottaminen ja huokailu saa aikaa erittäinkin ripeää ja oikeaoppista pallonheittelyä tai kävelyllevientiä. Koirapuistossa eilen piti vähän hävetä ihmistä kun se yritti leikkiä kiinniottamista vaikka minulla oli sosiaaliset sessiot toisten koirien kanssa käynnissä. Joskus kyllä tuntuu että ihmiset tahallaan käyttäytyy huonosti, ei anna nameja ja puolustaa omia ruokiaan syömällä niitä ulottumattomissani. Ne myös karkailevat omiin hommiinsa yhtenään eikä luoksetulo ole kyllä hallussa kummankaan kohdalla. Kahden ihmiset pito on aika rasittavaa, mutta onhan niistä onneksi seuraa toisilleen.
Mutta kaikki kaikessa, on ihmisistä kuitenkin enemmän hyötyä ja iloa kuin harmia. Niistä on seuraa minullekin ja niiltä saa melko säännöllisesti ruokaa. Ne vievät minut lenkille ja linjani pysyvät kunnossa. Ja onhan se söpöä kun ne tahtoo aina että suihkun jälkeen niiden jalat nuollaan perusteellisesti (vaikka teeskentelevät että se on muka kamalaa
) Eli kyllä minä olen ehdottomasti ihmiskoira.Hyvät viikonloput!
Satsuma
[ lisää kommentti ] | permalink |
( 2.8 / 9 )Eilen tosiaan olimme ensimmäisella tanssikurssilla ja täytyy sanoa, että yllätin itsenikin lahjakkuudellani. Vaikka corgina olemukseni on hiukan pötkylämäinen ja tassuni ovat melko mitättömät, pystyn silti eloisilla korvillani ja innokkaalla asenteellani korjaamaan nämä puutteet. Tanssikurssilla selvisi, että liikkeet täytyy osata ihmisen molemmilla puolilla ja molempiin suuntiin. Tämäkin meni melko hyvin perille.
Saimme läksyksi etsiä minulle sopivan biisin. Itse ehdottaisin sellaisia kuin Hendixin "Foxy Lady" tai Stevie Wonderin "Isn't she lovely". Ihminen miettii vielä ja toivon että se tajuaa sen, että biisin täytyy jotenkin korostaa minun viehästysvoimaani. Olennaista minussahan on keinuva kävely, rapsraps-ääni kävellessä sekä kähkäh ääni muuten vaan. Biisi voisi myös jotenkin kuvata minun ja vihreän pallon välistä rakkautta, joka on kovin kestävää. Ehkäpä jonkinlainen sikermä olisi paikallaan...
Kurssi jatkuu ensi viikolla. Siinä välissä ehditään kokeilla myös ihan oikeiden lampaiden paimentamista Rymättylässä. Olen kuulemma mahdollisesti luontainen paimentyttö, mutta asia selviää tulevana lauantaina lopullisesti. Alle laitoin linkin paimentamispaikan sivuille.
[ lisää kommentti ] | permalink | tekstiin liittyvä linkki |
( 3.2 / 13 )Moi vaan kaikki. Maanantait on tylsiä, ihmiset lähtee töihin ja jättää mut tänne yksin hiimailemaan. Toisaalta ne jättää lähtiessään aina jotain puuhaa, kuten kongin banaanitäyteellä tai pahvilaatikon jossa on nakinpaloja. Ja oon mä vähän väsynytkin, oli sen verran äksöniä tossa viikonloppuna.
Kuten kerroinkin, olin siedättämässä Espoossa Mäysti-kissaa. Se ei hirveesti tykännyt mun lähentymisyrityksistä, mutta otti muuten aika lungisti. Eihän se siis koskaan aikaisemmin ollut tavannut yhtään Satsumaa tai muutakaan jaloa koiraeläintä! Oltiin me välillä aika lähekkäinkin, mutta elekieli takkuili ajoittain. Jännää se oli kyllä molemmille.
Junalla mentiin taas molempiin suuntiin ja junassa oli tullessa vähän liian innokas spanielipoika. Sille piti vähän näyttää kuka on kuka, ja unet jäi vähiin. Kaiken kissailun, uusien paikkojen ihmettelemisen ja matkustelun jälkeen vähän väsyttää ja ehkä maanantai onki ihan hyvä. Minä en voi ymmärtää miten ihmiset jaksaa mennä töihin. Mä en ainakaan mene. Ruokaa tulee kumminkin ja vihreä pallo on kotona mun kanssa. Siis oikeastaan maanantai on aika hyvä päivä - ja tiistai ja keskiviikko...
Huomenna alkaa koiratanssikurssi. Katsotaan miten rytmi tarttuu meikäläisen Walesilais-Mynämäkeläiseen vereen. Siitä lisää myöhemmin. Nyt otan unoset.
Satsuma
[ 1 kommentti ] ( 17 views ) | permalink |
( 3.3 / 10 )
Calendar
