Olen toipunut kummallisista kipukohtauksista mutta otan edelleen vähän rauhallisemmin. Kai kyseessä sitten oli selkäjuttu, kun kipulääkkeet viimein auttoivat. Kiitos huolenpidosta suvulle, naapureille ja kamuille.
Olen aika tottelevainen kooki ja helppo tällaisessa lapsiperheessäkin. Osaan väistää vauvaa joka meinaa vyöryä päälle ihan nätisti ja seuraan ulkona nätisti ilman hihnaakin useimmiten. Kuitenkin tämmöisen helppohoitoisuuden toisena puolena on että olen vähän säikky. Ainakin ääniä pelkään kovin, jos ne on kovia.
Äänistä ikävimpiä ovat tietysti ilotulitteet. Uutena vuotena pitää taas päästä maalle pakoon pahinta pauketta. Mutta joskus huonona päivänä pelkään jopa maton tamppaamista. Jos oikein pelästyn, en kyllä enää kuule mitään ja pyrin vain piiloon. Tampereellakin pelästyin kun joku J. Karjalainen bändeineen teki sound checkiä ja paukutti rumpuja Pyynikillä. Ei siinä auttaneet selitykset vaan pötkin pakoon aikaan kovaa ja omistaja sai juosta näiden töppöjalkojen perässä.
Joitakin ääniä toisaalta en pelkää, mutta on ihan pakko vähän haukkua niitä kuitenkin. Olennaisin on tietty ovikellon ääni - oli se sitten kotona, vieraissa, telkkarissa tai motarilla ajaessa radiossa.
Myös telkkarissa haukkuvat koirat pitää komentaa hiljaisiksi ja välillä vastailen naapurin koirien kutsuun kun ne ulkoilee ilmoitellen itsestään.
Yksi parhaista äänistä on kuitenkin viilipurkin avaamisääni. Saan aina nuolla kannen ja se on aika herkkua.
Satsu viilinystävä
[ 1 kommentti ] ( 17 views ) | permalink |
( 3.5 / 11 )
Calendar
