Olen iän mukana vähän känkkäränkkäistynyt, myönnän sen. En enää aina jaksa kiinnostua uusista koiratuttavuuksista ja varsinkin miehenpuolet jotka melkein esittäytymättä tunkevat nokkaansa hanuriini ovat rasittavia. Annan sen myös näkyä ja kuulua. Voisiko sanoa, että harrastan jopa jonkinlaista remmiräyhäämistä parhaimmillaan.
Joskus myös joudun ihan tappeluun. Egoni on niin suuri, että se korvaa puuttuvaa massaa. Minulla on muutama tuttava, joiden kanssa aina pitäisi koetella asemia. Ihmiset eivät kuitenkaan tätä ymmärrä ja ovat kovasti puuttumassa koiramaisiin välienselvittelyihin.
Toisinaan kuitenkin äksyilyni johtuu suurimmilta osin huonoista fiiliksistä. Kuulkaas, jos lonkkaa kolottaa ja selkä on jumissa, niin kyllä sitä vähemmästäkin hermo menee. Ei se tietty ole tielleni joutuvan syy jos olen aikaisemmin kirmaillut itseni ihan jumituksiin, myönnän. Anteeksi siis kovin kaikille kyykytetyille, en ollut aivan oma itseni.
Omistaja voi kuitenkin onneksi noita jumituksia helpottaa. Voi antaa vähän hierontaa ja venytellä kipeitä koipia. Ja antaa särkylääkettä, joka maistuu pahalta, mutta toimii. Tällainen töppöjalkamalli nimittäin on aika helposti jumittava, joten siinä on tropit tarpeen.
Mutta hei, hymyillään kun tavataan.
Satsu
[ lisää kommentti ] ( 6 views ) | permalink |
( 3.2 / 21 )
Calendar
