Nyt vaikuttaa vahvasti siltä, että meikäläisen vuodet ainokaisena hellittynä ja hemmoteltuna ovat ohi. Perheeseen on saapunut onneton kummallisen hajuinen kääryle, joka tuntuu vievän perheenjäsenten ja vieraidenkin kaiken huomion. Sitä tuijotellaan, kannetaan pitkin ja mikä pahinta, sille puhutaan sillä äänellä joka oli enne varattu vain mulle. Luulin alkuun aina, että ne puhui minulle, vaan ei. Sitten lattialla on leluja ja viltti joka ei olekaan mun.
Lenkitkin on osin nykyään teitä pitkin meneviä eikä metsään pääse kovin usein. Toinen ihminen tosin vie mua entistä enemmän mikä on aika kivaa. Olenkin ottanut sisälläkin tavakseni toisen ihmisen jatkuvan seuraamisen ja yritän aina olla siellä missä tapahtuu. Ja arvatkaa montako kertaa olen jäänyt ihmisten jalkoihin. Ei ole kuulkaa hääviä.
No toisaalta, onhan tuo pieni tyttö ihan kivakin ja välillä käyn vähän moikkaamassa sitä ja antamassa pienen pusun. Tottuu sitten meikäläiseenkin paremmin pikkuinen. Kun se huutaa, niin menen viereen varmistamaan, että ihmiset huomasivat sillä olevan jotain asiaa. Toisaalta luulen, että sen mekkalan kuulevan ihmisetkin onnettomilla korvillaan, mutta varmistelen kumminkin.
Näin siis mennään. En ehdi ehkä ihan niin usein kirjoittelemaan tänne kun mun pitää kattoa uuden laumanjäsenen perään, mutta aina kun ehdin niin päivittelen tietty tänne kuulumisiani. Nyt kuitenkin velvollisuus taas kutsuu, joten hei taas..
T: Satsuma lapsenamma.
[ 1 kommentti ] ( 32 views ) | permalink |
( 3 / 59 )
Calendar
