Kun kurakelit ovat taas täällä, olen joutunut useamman kerran pesulle. Ja jollei pesulle niin ainakin jotain pyyhkeellä yritetään läästiä sisääntullessa, vaikka se aika toivotanta onkin. Eikö ihmiseläimille nyt ole tullut selväksi, että koiraeläimen asuinpaikka nyt ei ole mikään putipuhdas? Ja mikset sohvalle muka saa mennä lötköttelemään pidemmän kuralenkin jälkeen?
Itse en siis erityisesti stressaa kurasta enkä todellakaan ole mikään hienohelma. Suorannainen sade kyllä vähän lannistaa ja pistää korvat horisontaaliin, mutta mutalammikot ovat aika jees. Niistä voi juoda janon yllättäessä ja voihan niissä vähän kahlaillakin. Kesällä muta ja vesi viilentävät ihanasti vatsanalusta.
Olen koirakavereillani nähnyt jos jonkinlaisia kurapukuvirityksiä, jotka aivan varmasti eivät ole niiden itse valitsemia. On heijastinta ja kumilenkkiä ja jopa töppösiä. Vaikka olenkin joskus pitänyt punaista poolopaitaa ihmisten mieliksi, niin kurapukua en taida päälleni mallata. Onneksi niitä on muutenkin kuulemma vaikea löytää minun ruumiinrakenteiselle koiraneidille. Ne muutamat joita olen joskus vuosia sitten kokeillut oli ihan liian pitkiä lahkeista.
No, sen verran myönnytystä saatan syystalven pimeissä säissä tehdä, että vaihdan uuteen pantaan, jossa on paremmat heijastimet. Näkevätpä useammat sitten, että täällä mennään, ihan ilman kurapukua corgimaisen luonnollisessa muodissa.
Terkuin Satsuma, jota ei ole tehty sokerista
[ 1 kommentti ] ( 23 views ) | permalink |
( 3 / 62 )
Calendar
