Tässä kuva mun kesäluukista, joka on vähintäänkin maanläheinen. Lämmintä (vaan ei liian) kesää kaikille joilla kesä on!
Terkuin,
Satsuma
[ lisää kommentti ] ( 1 view ) | permalink |
( 0 / 0 )Moi kaikki ja anteeksi taas pitkä tauko bloggaamisessa. Kevät on koiraeläimellekin kiireistä aikaa.
Yksi asia on kuitenkin pyörinyt mielessäni jo pitkään. Nimittäin se, kuinka mukavia tyttöjä meillä on käynyt vuosien saatossa ja nytkin minua lenkittämässä. Emäntä ei aina ehdi viedä minua kunnolla metsälenkille ja varsinkin nyt vauvan ja vaunujen kanssa se on melkein mahdotonta. Onneksi minulla on siis ollut ilo tutustua ja näyttää hienoimmat keppipaikat ja möyrimishanget ja nurmet jo neljälle ulkoiluttajatytölle.
Ensimmäinen ulkoiluttajani oli Krista, jolla on nykyään jo useampi omakin koira. Välillä silloinen ainoa koira Ada kävi kanssammme Aurajoen rannoilla lenkillä. Krista muutti sitten pois kaupungista ja jätti meidät tänne ikävöimään. Mutta luulenpa että hän sai juuri sellaisen kodin ja perheen lisäkoirineen kuin halusi, joten olen kyllä iloinen hänen puolestaan.
Toinen ulkoiluttaja oli vähän nuorempi Jasmin, jolla oli myös oma koira. Hän tuli aivan toiselta puolelta kaupunkia minua ulkoiluttamaan ja tutustuimme yhdessä Halisten metsiin jonkin aikaa. Sitten me muutimme ja Jasminilla alkoi olla koulun kanssa kiireitä, joten laitoin seuranhakuilmoituksen lähikaupan seinälle.
Sitä kautta sitten löytyikin kolmas ulkoiluttajakaveri Laura, joka vei minua pitkille lenkeille Jaanille ja lähikallioille. Laura onneksi asui ihan lähellä, mutta taisin tartuttaa häneen koirakuumeen. Niinpä Laura hankki oman koiran, Siirin ja muutti vielä kaupungistakin. Me nähdään kuitenkin vielä toisinaan ja Siiri kävikin täällä viime viikolla. Rohkaistunut oli pieni kyllä sitten talven.
Neljäs ja nykyinen ulkoiluttaja on Emmi joka vie minua tosi pitkille lenkeille metsään ja käydään me joskus yhdellä nuorisotalollakin. Emmikin löytyi lähikaupan ilmoitustaulun kautta ja on nyt käynyt minua viemässä tämän kevään. Olemme tutustuneet yhä paremmin viime aikoina ja ilahdun kovin hänen näkemisestään.
Eli olen tosiaan onneneläin kun olen saanut näihin kivoihin tyttöihin tutustua! Kiitos siis kovin aikaisemmille ja nykyiselle ulkoiluttajalle.
Satsupatsu
[ 2 comments ] ( 16 views ) | permalink |
( 0 / 0 )Moi vaan,
Koska olen saanut useita huomautuksia linjojeni olemuksesta, olen tosissani alkanut panostamaan urheiluun. Se on kuitenkin vaikeaa ja suurelta osin ihmistenkin vastuulla. Kuulin, että jollei liikuntaa lisätä, niin sitten ruokaa pitää vähentää. Jälkimmäinen vaihtoehto kuulostaa aivan kauhealta, kuten myös kevytruoka. Kevyt ruoka ei voi olla hyvää eikä sellaiseen ruokavalioon kuulu varmaan paljoa juustoa tai nakkejakaan. Joten urheilemaan mars koko töppöjalkaolemuksen voimalla.
Onneksi koiraeläin voi reippailla monella eri tyylillä. Tässä suosikeistani pieni lista.
* Lumijumppa: Pomppimista lumessa esim. kepin perässä. Sosiaalisempi versio on jumppa Lumi-serkun kanssa. Tuplalumijumppa on jumppaa lumessa Lumin kanssa.
* Palloilu: Tänään viimeksi harrastettu jalkapallonomainen toiminta. Voi harrastaa joko yksin tai esim. Hansun kanssa. Ihmiset ovat tässä hyviä jumpauttajia, jos vaan saavat pallon potkaistua minun salamannopean keskivartaloni ohitse.
* Uiminen: Tätä odotan kesältä. Paikkoja mm. Maskussa, Littoisissa ja Kuhmoisissa. Uintia motivoin mieluusti kelluvalla lelulla. Hyvää urheilua hiukan huononiveliselle corgirouvalle. Kuulin myös että Hyvinkäällä voi uida sisätiloissa Hempalta ja Hansulta.
* Unijuoksu: Tämä on ehkä helpoin tapa hoikistua - nukkuessaan voi kuntoilla yllättävän tehokkaasti! Mukana myös ääniefekti eli haukku tai ulina. Lisätehoja voi hankkia raapimalla sängynpohjaa tai seinää.
Että näin, tällaisia lajeja kun harrastaa muutaman kerran viikossa ei tarvitse vaihtaa mihinkään kevytruokaan ja voi ehkä jatkossakin saada joitain herkkuja. Toisaalta mikään jumppa ei siloin auta, kun ihmiset antavat epähuomiossa tuplaruuan. Minähän en kuppiin sylje vaikka huomaankin, että ruoka-annokseni jälkeen toinen ihminen täyttää kuppini epähuomiossa uudelleen. Usein jopa yritän huijata toista ihmistä antamaan lisää ruokaa näyttämällä "koskaan-ei-ole-mulle-mitään-ruokaa-annettu"-ilmettäni.
[ 1 kommentti ] ( 20 views ) | permalink |
( 3 / 10 )Moi kaikki,
Olen ollut aika kiireinen tässä viime aikoina, kun olen maakuntamatkaillut mm. Uudellamaalla, Satakunnassa ja Pirkanmaalla.Olen nähnyt sekä ihmis- että eläinystäviäni mm. Raija-tädin, Sikken ja paraikaa olen valloittamassa parin porilaiskämppiksen sydämiä. Tämä on ollut avartavaa ja samalla hiukan raskasta. Toisaalta matkailla pitää niin kauan kun jaksaa ja kyllähän kotona ehtii olla ihan riittämiin. Vieraanvaraisena koirana tarjosin yösijan myös pohjalaisserkulleni Maikille, jolla piisaa tuota energiaa ja karvaa. Oikein piristävää seuraa sekin.
Olen kuitenkin sen verran karaistunut matkakoira, että mottoni reissuissa onkin "missä ruoka, siellä koti" Samaa nappulaa sitä aina vaan tarjotaan, mutta hyvin se maistuu matkoillakin.
Ensi kuussa aion jälleen valloittaa Lapin vaarat ja näyttää poroille mistä pulu pissii ja kylänkoirille haukkua uusimmat juorut. Lapissahan on aina mahtavasti lunta ja välillä toivon koipieni olevan pidemmät edetäkseni siellä. Nyt kun täällä etelässäkin on lunta ollut harvinaisen paljon, näytän kuulemma välistä hangessa mennessäni, etten omaisi jalkoja ollenkaan. Myös painimatsit Hansun kanssa ovat haastellisia lumessa.
Noniin, nyt lopettelen täältä Porin suunnalta ja jatkan päiväuniani. Nukkuminen se onnistuu myös missä vain, kun on pötsissä nappulaa ja joitakin kivoja tyyppejä viemässä välillä ulos. Over and out, from Satakunta.
Satsuma
[ 1 kommentti ] ( 10 views ) | permalink |
( 3.6 / 15 )Oivoi hyvät lukijat,
Nyt vaikuttaa vahvasti siltä, että meikäläisen vuodet ainokaisena hellittynä ja hemmoteltuna ovat ohi. Perheeseen on saapunut onneton kummallisen hajuinen kääryle, joka tuntuu vievän perheenjäsenten ja vieraidenkin kaiken huomion. Sitä tuijotellaan, kannetaan pitkin ja mikä pahinta, sille puhutaan sillä äänellä joka oli enne varattu vain mulle. Luulin alkuun aina, että ne puhui minulle, vaan ei. Sitten lattialla on leluja ja viltti joka ei olekaan mun.
Lenkitkin on osin nykyään teitä pitkin meneviä eikä metsään pääse kovin usein. Toinen ihminen tosin vie mua entistä enemmän mikä on aika kivaa. Olenkin ottanut sisälläkin tavakseni toisen ihmisen jatkuvan seuraamisen ja yritän aina olla siellä missä tapahtuu. Ja arvatkaa montako kertaa olen jäänyt ihmisten jalkoihin. Ei ole kuulkaa hääviä.
No toisaalta, onhan tuo pieni tyttö ihan kivakin ja välillä käyn vähän moikkaamassa sitä ja antamassa pienen pusun. Tottuu sitten meikäläiseenkin paremmin pikkuinen. Kun se huutaa, niin menen viereen varmistamaan, että ihmiset huomasivat sillä olevan jotain asiaa. Toisaalta luulen, että sen mekkalan kuulevan ihmisetkin onnettomilla korvillaan, mutta varmistelen kumminkin.
Näin siis mennään. En ehdi ehkä ihan niin usein kirjoittelemaan tänne kun mun pitää kattoa uuden laumanjäsenen perään, mutta aina kun ehdin niin päivittelen tietty tänne kuulumisiani. Nyt kuitenkin velvollisuus taas kutsuu, joten hei taas..
T: Satsuma lapsenamma.
[ 1 kommentti ] ( 27 views ) | permalink |
( 3 / 41 )
Calendar
