Wednesday, June 23, 2010, 11:41
Posted by Administrator
Se on kuulkaas rankkaa isosiskona oleminen. Aina saa olla vahdissa mitä pikkuveikka puuhaa. Jos pikkuveikka ottaa lelun tai kepin, niin mun on otettava se pois pikkuveikalta. Varsinkin lenkeillä olen keppipoliisina ja otan kaikki kepit Pyryltä pois. Pyry tietenkin yrittää ottaa kepin takaisin. Omaihminen (taas jälleen) tylsänä ottaa kepin multa. Mä en kepistä luovu vapaaehtoisesti ja Omaihminen välillä suuttuukin mulle, kun en luovu kepistä irti-käskyllä.

"Hei, ei se imuri syö sua"

Battle of the Ball
Kotona mä pidän huolta, että mäkin saan herkkuja. Munhan kuuluu olla esimaistajana ja Pyry saa jämät (jos jää...). Onneks ruokailu toimii niin, että mä saan ekaks ruokakupin ja sen jälkeen vasta Pyry oman kuppinsa. Huolestuttavia tilanteita on Pyryn treenihetket; onneksi oon keksinyt, et mäkin voin tehdä samat jutut mitä Pyryltä pyydetään, meen maahan, istun ja seison. Tietenkin oletan, että saan namin kerta osasin tehdä niin hienosti tempun. Sitten noi puruluut. Mähän en oikeesti tykkää syödä puruluita, vain rouhetikut kelpaa. Nythän mun on pakko syödä niitä ja välillä varastankin Pyryltä puruluut. Omaihminen vaan huokailee ja tökkii mun kylkiä. Hups, joo on vähän tota massaa alkanut kerääntyä kylkiin. Omaihminen uhkailee, että jos en ala laihtua joudun vielä ruumaan lentokoneessa syyskuun alussa. Me ollaan Omaihmisen kanssa lähdössä ulkomaille Sveitsiin kisaamaan Vellun&Ellan, Hennan&Oonan ja Marian&Rassin kanssa. Pyry saa jäädä kotimieheksi.
Jatkan jonain muuna kertana kertomista mitä on olla isosisko. Täytyy mennä katsomaan mitä Pyry-veikka puuhaa.
Kaunista kesäpäivän jatkoa!
/Lumi


Osaan mä "antautua" Pyrylle